keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Fish&chips and the chocolate shoe

Enää 3 viikkoa jäljellä vaihtoa! Aika menee hullun nopeasti. Vaikka on varmaan alkuun outoa palata Suomen arkeen, odotan jo kotiinpaluuta innolla. Kämpän saan takaisin vasta helmikuussa, mutta työt ja koulu alkaakin jo heti uudenvuoden jälkeen. Kurssejahan mulla ei varsinaisesti olisi hirveästi enää suoritettavana tutkinnon kannalta, mutta ennen kuin löydän harjoittelupaikan, täytyy yrittää jaksaa painaa vapaavalintaisia opintoja, jottei Kelan tädit hermostu. Vastahan mä ensimmäisenä päivänä seisoin koulun aulassa silmät pyöreenä ja nyt jo pitäis miettiä valmistumista!

Pari viime viikkoa on ollut oikein hauskaa. Ellin kaverin viimeisenä päivänä käytiin Manchesterin Palace Theatressa katsomassa American Idiot -musikaali, joka oli ihan mahtava! Seuraavana sunnuntaina illastimme golf klubilla paikallisen Rotaryn jäsenten kanssa, jotka tukevat International Societyn toimintaa. Ruoka oli hyvää ja oli mielenkiintoista keskustella näiden englantilaisten eläkeläisten kanssa.

Viime lauantaina lähdimme Societymme järjestämälle retkelle Birminghamiin. Valitettavasti emme nähneet tätä Englannin toiseksi suurinta kaupunkia joulumarkkinoita enemmän, koska suurin osa päivästä kului Cadbury Worldissa, jossa esiteltiin kyseistä suklaabrändiä ja tungettiin käteen suklaapatukoita joka toisessa nurkassa. Ja itsehän en edes hirveästi välitä suklaasta. Reissun suurinta antia taisikin olla saksalaisten joulumarkkinoiden (tuntuu, että kaikki mahdolliset markkinat Englannissa liittyy aina enemmän tai vähemmän Saksaan...) Gluhwine, joka lämmitti jäätymiskuolemamme partaalla. Cadburyssa taisimme innostua eniten lasten Cadabra-junasta. Mutta onneksi illalla pääsimme nostalgisoimaan perinteisiin teinien kotibileisiin, eli jäätäviin flat partyihin vastakkaiseen blockiin, jonne heput oli hankkineet dj:t ja valot ja kaikki. Ja koska Orlando Villagessa ollaan, pääsi ne palokunnan pojatkin vierailemaan bileissä, tottakai! Ei iltaa Orlandossa ilman palohälytystä.

Perjantaina onkin sitten vuorossa Edinburgh, jonne lähdemme viikonloppureissulle katsomaan Skotlantia ja siellä vaihdossa olevaa ystäväämme. Hieno viikonloppu siis edessä!


Käytiin vihdoin syömässä fish&chipsejä. Mushy peas maistui ihan suomalaiselle hernekeitolle, mut kala oli mitäänsanomattoman makuista. Not worth the hype.






Cadabra-juna. Jee!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Just pretending that we're cool

Olen ottanut seuraavan askeleen brittiläiseen korkeakulttuuriin perehtymisessäni. Olen viettänyt koko aamupäivän jammaillen One Directionin poikien uuden platan tahtiin. Take me home -nimikin on aika osuva! Onhan ne aika söpöjä. Vai meneeks tä jo cougar-osastoon?


Päivät pyörähtelee ohi nopiaan. Perjantaina tuskailin taas kerran opettajani kivikautisuuden kanssa. Tykkään opettajasta hirveästi, hän ottaa meidät vaihtarit hienosti huomioon ja puhuu todella selkeää englantia. Mutta hän on vanhan koulukunnan bisnesihminen, minä taas uuden koulukunnan mainosihminen (tai näinhän asian itse tietenkin näen :D) ja välillä opettajan puheet pistää ihan pulssin kohoamaan. Siinä missä minua ärsyttää suuresti opettajan kaupallisuuden kammoksuminen ja nettimaailman ymmärtämättömyys, hän ei yhtään pääse samalle aaltopituudelle minun näkemyksien kanssa. Perjantain luento digitaalisesta markkinoinnista oli suorastaan tuskaista seurattavaa. En sitten tiedä onko tämän maan markkinointiosaaminen ylipäätänsäkin pari vuosikymmentä pohjoismaita jäljessä, koska eipä paikallisilta opiskelijoiltakaan tuntunut kauhean innovatiivista näkökulmaa löytyvän näihin asioihin. Taas yksi näitä silmänpyörityshetkiä Englannissa.

Luennon jälkeen lähdin Manchesteriin kiertelemään ja illalla mentiin Ellin ja Ellin täällä vierailevan kaverin kanssa valtavaan T.G.I Fridaysiin syömään. Pakko sanoa, että Tukholman vastaavassa raflassa ruoka oli parempaa, mut kyllähän se show tuolla aika hyvin pyöri. Tarjoilijan ääni oli käheänä, koska oli kuulemma päivän aikana laulanut synttärilaulun jo yli 50 kertaa. Lauantaina vihdoin pääsimme kurkkaamaan Manchesterin yöelämään tyttöporukassa. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, muut tytöt ei oikein tykännyt meidän sokkona tehdystä paikkavalinnasta. En mäkään ehkä ihan sulautunut maastoon korkkareineni ja paljettihamoseineni Dynamo/Klubi -henkisessä The Venue-nimisessä mestassa, mut meidän mielestä meininki oli ihan jees. Ehkä parempi tuuri seuraavalla kerralla.

Yksi Mansen löydöistä. Koru New Lookista.
Maanantaina taas suuntasin aamujunalla päiväreissulle Lontooseen tapaamaan rakasta ystäväistäni. Pieni paniikkihiki ihan ehti tulla, kun en meinannut mahtua Bolton-Manse junaan ja seuraavalla en olisi ehtinyt enää Lontoon junaan. Se oli kuin Lontoon metron rush hour. Ihan törkeesti sit vaan kyynerpäätaktiikalla tungin onneksi suht pienen olemukseni siihen sillisalaattiin. Muuten päivä Lontoossa oli aivan mahtava, selvisin yksin hienosti metroseikkailuistakin. Tällä kertaa olin aika pirun tarkka mikä travelcard sitä tuli ostettua!

Kierreltiin kaupoissa Oxford Streetillä ja onnistuin pitämään itseni viime viikon shoppailujen jälkeen hyvin kurissa. Ostin ainoastaan Primarkista 18 punnalla korkonilkkurit. Käytiin The Chesterfield Mayfair -hotellissa perinteisellä afternoon tealla, joka on saanut The Tea Guildin Award of excellence -palkinnon. Mahtava kokemus! Menusta valittiin ensin haluttu tee ja voileipä-/leivonnaisvalikoima. Palvelu oli erinomaista, taksistakin ulos tullessa vastassa oli silinterihattuinen portieeri sateenvarjon kanssa. Teen jälkeen käppäilimme Green Parkin läpi katsomaan Buckingham Palacea iltavalaistuksessaan. Ja sitten olikin jo aika palata takasin Boltoniin.


Buckingham Palace 
The Victoria Memorial
Oxford Streetiä jouluvalaistuksineen
Ja loppuun muutamat iPhonella napatut kuvat viikon varrelta!

1) Lauantain asu 2) Armcandy 3) Chocolate lover's afternoon tea
4) Marmiten mainos Oxford Streetin jouluvalojen paraatipaikalla. Vaikka markkinoija olenkin, niin ehkä vähän tökeröä mun mielestä. 5) Kuuma kaakao Manchester Piccadillyn asemalla 6) Eilinen leffa-asu, kun käytiin tsekkaamassa Skyfall. Ja oli muuten pirun hyvä!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Regret for wasted time is more wasted time.

Meidän elämä täällä Boltonissa on aikamoisen leppoisaa. Kouluahan on tosiaan vain torstai- ja perjantaiaamuisin, joten vapaa-aikaa on rutkasti. Toki niitä kurssikirjoja voisi selailla, mutta jotenkin sen ajan viettää mielummin rentoillen. Ja sitten yhtäkkiä löytää itsensä naputtelemasta 15-sivuista esseetä klo 2 sunnuntai-yöllä, kun deadline on maanantaina. Eikä yhtään aikaisemminkaan jaksanut. Aiheeseen liittyen maailman mahtavin blogi, käykää nauramassa.

No, minäpä ikuistin keskiviikkoisen päiväni Boltonin harmaassa arjessa. Tämähän oli suorastaan tapahtumarikas päivä. Eilen vietin koko päivän tehden empiiristä tutkimusta brittiläisestä korkeakulttuurista eli tuijottamalla Made in Chelseata. No joke.
Aloitetaan. Herätyskello soi 8.00, koska yritän ylläpitää järkevää vuorokausirytmiä. Torkutan 10.15 asti. Syön aamupalaa, facebookkaan, luen uusimmat blogipäivitykset ja harrastan muuta datailua. Tähän saa helposti kulumaan tuntikausia. Sitten maalataan naama ja suihkutellaan kuivashampoota. Keskiiviikkoiseen tapaan pesen lopuksi pensselini vauvashampoolla.



Klo 14.00 saan itseni vihdoin liikkeelle ja suuntaan Boltonin keskustaan. Käyn Vodafonella top uppaamassani liityymäni. Kyselen epäilevästi myyjältä miten voi olla mahdollista, että joudun top uppaamaan 10 punnalla viikon välein, vaikken käytännössä soita tai tekstaile ollenkaan. Myyjä selittää, nyökkäilen vienosti, mutta lähden yhtä ymmärtämättömänä kuin saavuinkin. Ehkäpä sitten instagrameilen vaan liikaa.

Ensimmäiseksi suuntaan Miss Selfridgeen, josta mukaan lähtee kultainen rusettirannekoru sekä yksinkertaisen tyylikäs jakku nahkaisilla yksityiskohdilla. Super cute, sanoo sovituskopin rouvakin! Täällä on kaikissa kaupoissa yleensä useampi avustaja sovituskopeilla, jotka kantavat vaatteet sinulle valmiiksi koppiin ja heiltä voi pyytää tarvittaessa lisäkokoja jne. Myyjät tervehtivät aina ja kysyvät "How are you?" Asiakkaat ovat aina love, darling, sugar tai jotain muuta vastaavaa. Needless to say, palvelutaso on hieman eri kuin Suomessa. Alkaa se please jo tulla turkulaiseltakin aika luontevasti.
Sitten vaellan Primarkiin, josta ostan toisen rannekorun. Sitten siirryn Market Place-ostoskeskukseen, Boltonin Hansaan. Kotoisasti ensimmäisenä vuorossa on tietenkin henkkamaukka, josta löydän paljettihamoisen ja taas yhden rannekorun. There's no such thing as too much armcandy! Sitten kipitän River Islandille, josta spottaan heti nappiostoksen. Olen etsiskellyt jo vähän aikaa pienempää arkilaukkua, jossa olisi pidempi hihna. Siinä se sitten nököttää, ihanassa tan-sävyssä ja tuo etäisesti mieleeni Pradan, vaikka hintaa on vain 35 puntaa. Ja kortti käy. Shoppailukierroksen lopuksi istutan itseni Starbucksiin ja saan käteeni vihdoin sen kuuluisan punaisen kupin, joka virallisesti aloittaa holiday seasonin.







Time to go home! Koukkaan Sainsbury'sin kautta kotiin ja tasapainottelen ostoskassieni kanssa. Kokkaan illalliseksi vuohenjuustoa, avokadoa ja paahdettuja pinjansiemeniä. Koska olen laiska kokki ja vaivalloisen nirso ruuan suhteen, olen syönyt tätä komboa nyt viikon putkeen. Saa nähdä, milloin kyllästyn. Loppuillaksi asetun taas rakkaan omenaläppärini eteen, youtuubbailen, skypettelen ja suoritan päivän Lumosity-tehtävät. Kaikille brain fitnessistä kiinnostuneille, käykää kokeilemassa. Ekat 3 päivää saa kokeilla ilmaiseksi!



Ja loppuun GraceFace! Byeeeee!