tiistai 25. syyskuuta 2012

Let's talk cosmetics


Kuten osa minut tunteva tietääkin, I go crazy for cosmetics. Tykkään meikeistä, sudeista, puteleista ja kaikesta näihin liittyvästä. Seuraan aktiivisesti useita YouTuben beauty guruja ja harmittelen, kun Suomesta ei ikinä löydy näitä kulttituotteita, joita gurut videoissaan hehkuttavan. Joten miten käy, kun mut päästetään parempien markkinoiden äärelle? Silmät säihkyen yritän pitää itseni järjissäni hyllyjen edessä, mutta eihän tällaista tilaisuutta voi olla käyttämättä hyväksi. Vielä en ole ehtinyt Benefitin, Urban Decayn, Narsin ja kumppanien hellään huomaan, koska haluan harkita hieman tarkemmin mihin sijoitan (Naked-paletti nyt ainakin on hankittava). Mutta ennen sitä olen jo löytänyt uusia suosikkeja pienen Boltonimme Bootsista ja Superdrugista.

1. NYX Jumbo Eye Pencil, Milk
2. RealTechniques Expert Face Brush
3. Revlon Lipbutter, Peach Parfait
4. Revlon JustBitten Kissable Balm Stain, Rendezvous ja Honey
Swatchit päivänvalossa alhaalta ylös: Peach Parfait, Rendezvous, Honey ja viimeisenä Revlonin JustBitten Kissable Lipstain sävyssä Passion, joka jäi ylemmästä kuvasta puuttumaan.

Revlon on merkki, jota Suomesta ei enää saa. Harmi, koska suhteellisen edullinen markettisarja tarjoaa monia mahtavia tuotteita! Esim. yksi lempparini LeighAnn vannoo Revlonin JustBitten Kissable Balm Stainien nimeen. Ostinkin niitä kaksin kappalein sävyissä Honey ja Rendezvous. Balm Stainit ovat siis nimensä mukaisesti huulirasvamaisia staineja eli "kestovärejä". Olen kokeillut muutamia tussimaisia staineja (esim. Revlonin tussimaiset Just Bitten stainit totesin toimiviksi), mutta kieltämättä nopealla kokeilulla Balm Stainit ovat ehkä käytännöllisempiä arjessa. Ja todella pysyvät uskomattoman pitkään! Oranssiin taittava Rendezvous nousi heti suosikiksi. Revlonin Lipbuttereista olen kuullut myös hyvää, joten testiin otin sävyn Peach Parfait, joka nimestaan huolimatta on ihanan marjainen, mutta hyvin luonnollinen sävy. Lipbutterit ovat värillisiä huulirasvoja.




Kesän mittaan hurahdin myös siveltimiin. Macit ovat harmittavan kalliita ja Sigmaa saa vain netistä, joten ilokseni löysin Bootsista RealTechniques-suteja. Sarja on brittiläisen Samantha Chapmanin käsialaa, joka yhdessä Nicola Chapmanin kanssa muodostavaa pixiwoo-duon, joka on yksi YouTuben suosituimmista beauty kanavista. Päätin alkuun hankkia testiin vain yhden pensselin ja valitsin Expert Face Brushin, koska tarvitsinkin toista buffing brushia Sigman Flat Top Kabukini rinnalle. Sivellin on  synteettistä taklon karvaa ja ihanan pehmeä. Siinä missä flat top kabuki on tasapäinen, tykkään tämän sudin pyöristetystä päästä. Tällä sudilla levitetään siis nestemäisiä ja crememäisiä meikkivoiteita.


Mainitsemisen arvoinen on myös NYXin Jumbo Eye Pencil sävyssä Milk, jonka nappasin itseasiassa muistaakseni River Islandista. Myöskin kuuluu monen YT-gurun peruskalustoon. Runsaspigmenttinen ja kestävä kynä toimii niin waterlinella (mikäs se nyt on suomeksi), silmän sisänurkassa kuin kulmaluun korostajana.

torstai 20. syyskuuta 2012

First impressions

Niinpä se ensimmäinen viikko Englannissa vierähti nopeasti! Lauantaina aamuvarhaisella raahasimme vaivoin omaisuutemme tänne Boltoniin ja avainten haun jälkeen kipitimme koululle ilmoittautumaan. Ensivaikutelmat olivat aika karut ja on ehkä edelleen. Bolton on aikamoinen tuppukylä, ruma teollisuuskaupunki. Palvelut on minimissään. Pubeja löytyy joka kulmasta, mutta kunnon ravintolaa etsimme varmaan tunnin verran. Lopulta päädyimme Mäkkäriin kysymään, josko sellaista tästä kaupungista löytyisi ja vastaukseksi saimme vain kiinalaisen buffetin! Lopulta kyseinen Chinese Buffet itseasiassa osoittautui ihan kelpo mestaksi.

Yliopistoalue on ihan ok, mutta asuntola on aikamoinen räkälä. Varsinkin kun on tottunut asumaan omassa, siistissä city-yksiössään, on muuttos aika iso. Jaamme flatin kuuden tytön kanssa, jotka onneksi kaikki ovat kivoja tyyppejä. Monet ovat nuoria freshmenejä ja näin Fresher's weekin aikaan bassot jytisee aamuöisin ja kaljatölkkejä löytyy rappukäytäviltä (ei muuten kyllä tunneta kierrätystä ainakaan tässä asuntolassa). Joidenkin mielestä oli myös hauskakin idea laittaa palohälytys soimaan kolme kertaa yhden yön aikana, jolloin koko rappu sai yöpukusillaan hytistä pihalla sateessa. Vartijoilla on varmaan kivaa. Kaikki on vähän repsallaan, huoneet haisee tunkkaiselle, vessat ei vedä, peitto ei hengitä yhtään jne. No kaikkeen tottuu! Se on näin markkinointi-ihmisenä mainittava, että sekä asuntolassa että koululla että baareissa uusille opiskelijoille tungetaan kaikenmoisia goodie bagejä käteen, josta löytyy erilaisia tuotenäytteitä aina hajuvesistä pussiaterioihin. Tämä pitäisi tuoda Suomeenkin! Mä varaan idean!

Näkymä juna-asemalta oli hämäävästi melkein kuin Manchesterin katedraali. Todellisuus paljastui kuitenkin aika nopeaan.
Orlando Village, asuntola-alueemme.
Huonetta, jota tekisi mieli edes yrittää sisustaa vähän kivemmaksi, muttei taida olla mitään järkeä tuhlata siihen rahaa kolmen kuukauden takia. Mutta löysin söpön mukin pensseleille!

Tämä ensimmäinen viikko on tosiaan Fresher's week eli opiskelijabileitä on jokaiselle päivälle. Eihän me konkarit enää jakseta joka ilta riekkua ja voi että, kyllä nä 18-kesäiset, ekaa kertaa kotoa pois muuttaneet, aika nuorilta tuntuu. Onneksi pienten alkuvaikeuksien jälkeen tutustuimme muutamiin vaihtareihin ja löysimme koululta retkiä ja tapaamisia järjestävän international societyn, joten kyllä täältä niitä hyviäkin tyyppejä löytyy. Sinänsä englantilaiset ovat hyvin kohteliaita ja ystävällisiä, mutta jotenkin se ystävällisyys on aika pintapuolista. Paikallisia ei tunnu hirveästi kiinnostavan tutustua sen enempää, kun kuulevat meidän olevan muualta, mutta tämä nyt vain ensimmäisen viikon mututuntumalta. Baarielämä on aika erilaista, tyttöjen pukeutuminen on aikamoista katseltavaa... Jersey Shore-meininkiä. Eikä kukaan käytä ulos mentäessä takkia ulkona, vaikka on ihan yhtä kylmä kuin Suomessa! Alan tuntea itseni ihan täti-ihmiseksi!

Lauantain bileistä. Opiskelijayhdistyksellä on oma Loft Bar koululla.
Heti sunnuntaina tietenkin kuutioon! Paj rabarberg <3
Ostin University of Bolton-hupparin muistoksi opiskelijayhdistyksen ylläpitämästä kioskista/kaupasta (taas kerran hyvä idea!)

Tiistai-illan lookia. Hankin vihdoin hiusdonitsin, jolla saa tehtyä nutturan niin paljon helpommin.

Löysin kuin löysinkin sushia juurikin siitä kiinalaisesta buffetista. Ei oo Kadon veroista, mutta kelpaa pahimpaan puutteeseen.
Koulua on naurettavan vähän, vain 6 tuntia viikossa! Päätimme valita vain kaksi kurssia (paikalliset tekee kolme yhdessä trimesterissä) eli yhteensä 20 op. Eli luennoilla ei paljoa istuta, mutta itsenäistä opiskelua on enemmän kuin Suomessa. Tänään olin ensimmäisellä Marketing Strategy-kurssin luennolla, joka vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta paketilta. Ryhmä oli todella pieni ja opettaja supermukava, joten kurssista tulee varmasti antoisa. Opettaja oli itseasiassa ollut Helsingissä töissä puolivuotta ja yritti jopa hieman puhua suomea ja kehui suomalaista jonotusjärjestelmää tehokkaaksi (?)! Kolmen tunnin opetussessiot täällä jakautuvat aina tunnin teorialuentoon ja kahden tunnin seminaariin/tutorialiin, eli jonkinlaiseen keskustelutilaisuuteen. Opettajamme kuitenkin ilmeisesti suosii vähän vapaampaa opetustapaa, samantyyppistä kuin Suomessakin markkinoinnin tunneilla, eli luennoinnin ja keskustelun sekoittamista, joka pienryhmässä hyvin toimiikin. Huomenna sitten Marketing Managementia.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Keep calm and keep on shopping

Täällä ollaan! Kaikki on mennyt hienosti ja aika lentää siivillä. Torstai-aamulla saavuimme Manchesteriin ja hyppäsimme kentältä taksiin superpainavien laukkujemme kera. Meidän hotelli, The Mitre, on supersöpö pieni hotelli aivan keskustassa, joten kaikki on löytynyt kävelyetäisyydeltä. Hotelli on Manchesterin vanhimpia, rakennettu vuonna 1815, ja se kyllä näkyy, niin hyvässä kuin pahassakin. Lattiat on vinot ja narisevat, kaikki on vähän repsallaan, hissiä ei löydy (mikä oli niiden painavien matkalaukkujen kanssa erittäin mukavaa) mutta ihanan tyylikkäästi sisutettu. Kylmää täällä on sisällä, kun ikkunat ei eristä yhtään! Täytyy varmaan ostaa sitten kämppään extrapeitto öiden varalle. Myös veden tulo kahdesta eri kraanasta aiheuttaa päänvaivaa ja lämpimän veden tuloa saa aina odotella tovin jos toisenkin.



Hotelli on aivan Manchester Cathedralia vastapäätä.

Suihkutkin on outoja!

Nämä kaksi päivää ovat kuluneet lähinnä shoppaillessa. Joka lähti, krhm, hieman käsistä.... En todellakaan uskalla esitellä kaikkia ostoksia. Hintataso on aikalailla sama kuin Suomessa, mutta ainakin Superdrugista sai kosmetiikkaa todella halpaan hintaan. Tyytyväisin oon uuteen syystakkiin ja Primarkista löytämiini halpoihin tohveleihin! Ja löysin Urban Outfittersista kokonaisen pöydän Boo The World's Cutest Dog-krääsää, melkein ostin t-paidan! Ja nythän sitten painiskelemme entistä painavammien laukkujen kanssa...



Blingit ballerinat Oasiksesta!

Primarkin tohvelit ja pitkällisten etsintöjen jälkeen löytyneet Pureologyn hiusmömmöt.

Huomenna aikaisin aamulla otetaan juna Boltoniin ja käydään hakemassa avaimet meidän kämpii. Saatiin onneksi sovittua aikaisempi ajankohta siihen. Ja yhdeksältä pitäisikin olla sitten jo ilmoitautumassa koululla. Jännää!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Time for goodbyes

Viimeistä viedään! Illalla lähden Espooseen viimeiseksi yöksi ja aikaisin aamulla lentokoneen nokka suuntaakin jo kohti Manchesteria. Pakkaus on hoidettu, kaikki valmiina. Tuntuu, että pakkasin aivan liikaa, mutten silti yhtään mitään. Sormet ristissä toivon, että pysyy painorajoissa.
Me vietetään pari ensimmäistä päivää Manchesterissa eli Mansessa eli Enkkulan Tampereella. Lauantaina aamuyhdeksältä pitäisikin sitten olla jo Boltonissa samaan aikaan koululla ilmoitautumassa ja asuntolalla hakemassa avaimia. Saa nähdä miten tämä yhtälö toimii. Näen jo sieluni silmin meidät puhisemassa koulun aulassa keskellä ihmisruuhkaa valtavien matkalaukkujen ja kapsäkkien kanssa. Well at least we'll make an entrance...

Tässä vaihtoonlähtöprosessissa on nimittäin useampaan otteeseen törmännyt siihen, ettei briteissä kaikki hoidu ihan yhtä jouhevasti kuin mitä Suomessa on tottunut. Eikä asiaa yhtään helpommaksi tee, ettei ilmeisesti kyseisessä yliopistossa ole hirveästi totuttu hoitamaan vaihtariasioita.



Nä viimeiset päivät on mennyt hujauksessa viimeisiä käytönnön asioita hoitaessa ja kavereita hyvästellessä. Oon masistellut koko viikon tätä lähtemistä. Koko vaihto on tuntunut niin kaukaiselta jutulta, mutta nyt se lähtö oikeasti koittaa eikä enää ympärillä tulekaan olemaan kaikkea tuttua ja turvallista. Ekat päivät varmaan menee aika horroksessa, mut eiköhän se arki siellä Boltonissakin lähde nopeasti rullaamaan. Monta kokemusta rikkaampana takaisin ja muita vastaavia kliseitä!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Fashion girls say burgundy

Me käytiin tänään ottamassa vähän asukuvia, koska sitähän ne bloggarit tekee. Eipähän ollut muuten helppoa! Aikaiseksi saimme pienen parisuhderiidan ja kourallisen täysin luonnottomia otoksia. Syyhän oli luonnollisesti vain ja ainoastaan kuvaajassa, joka ei ymmärtänyt ollenkaan mun visioita. Prosessissa tunsin itseni hemmetin typeräksi, tuuli puhalsi hiukset silmille ja aurinkokin häiki niin pirusti. Rispektit vaan kaikille muotibloggareille, jotka saavat sen varpaisiin tuijottelun oikeesti näyttämään jotenkin kasuaalilta.



Semmonen uus veska tarttui mukaan ihan vahingossa. Ilmeisesti tä väri on nyt se burgundi, koska viininpunainen kuulostaa vaan tylsältä. 

Englantiin lähtö koittaa jo torstaina ja vähäsen alkaa jo jänskättää. Oon tyytyväinen, että päätin lomailla ja ottaa ihan rennosti tän viimeisen kuukauden. Kaikki käytännön asiat on jo periaatteessa hoidettu, kohtapuoliin vois alkaa miettiä vähän pakkaamista. Tässä nä kaksi matkalaukkua nököttää tyhjänä vieressä, mutta tuumasta on tunnetusti vaikea siirtyä toimeen. Samasta syystä Vassisen Moccalattehipsteri on edelleen vain puoliksi luettu. Eihän tässä ollutkaan kuin koko kesä aikaa. No, mikäs tässä viimeisten viiden päivän aikana lukaista se loppuun ja alkaa väsäämään siitä pientä esseenpoikasta.





torstai 6. syyskuuta 2012

Chapter one

Kuka?

Vilma, 22 v, kolmannen vuoden markkinoinnin opiskelija. Muoti- ja lifestyleblogien suurkuluttaja, YouTube-nörtti ja ajoittaista kulutushysteriaa kokeva tuleva mainostyöläinen, jonka ruokavalio koostuu lähinnä sushista ja vuohenjuustosta. Lähdössä vaihtoon Englantiin syksyksi.







































Mitä?

Perustyttöhömppää, kuulumisten kertomista vaihdosta (tehokkuutta yhteydenpitoon, eihän sitä nyt jaksa kaikille erikseen kertoa samoja asioita) ja loputtomia Nelly-kollaaseja. NOEI. Ehkä joskus jotain alaankin liittyvää kohkaamista. Luultavasti ei.

Mistä?

Seuraa BlogLovinista täältä.
Seuraa Blogilistalta täältä.

Ja koska kunnon markkinoija tekee jatkuvaa empiirista tutkimusta sosiaalisen median syövereissä, mut löytää myös Twitteristä täältä ja Instagramista pääsette ihailemaan mun ruokakuvia nimellä vilmakom. Ja nehän löytyy myös tosta sivupalkista. Siinä tärkeimmät!