tiistai 30. lokakuuta 2012

London. The city where I got my first penalty fine.

Hyvää tiistaita! Paluu arkeen Lontoon jälkeen on ollut vähän kohmeista. Esseet junnaa paikallaan, vaikka deadline on jo aivan liian lähellä... Tuskailin koko viime viikon ilman internetiä, mutta onneksi IT-osasto sai ongelman korjattua reissuni aikana ja olenkin saanut aikani kulumaan ottaen kiini blogipäivityksiä ja YouTuben tilauksia.

Lähdimme siis viime torstaina aamuvarhaiseen bussilla kohti Lontoota koulumme International Societyn kanssa. Maksoimme nelipäiväisestä reissusta 99£, joka sisälsi matkat, majoituksen sekä aamiaisen ja buffet-päivällisen jokaiselle päivälle. Kelpo hinta siis, koska pelkästään junamatkoista Manchesterin ja Boltonin välillä saa maksaa kevyesti 100£. Valitettavasti matka ei kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä olimme alunperin odottaneet. Reissu oli National Holidaysin järjestämä pakettimatka, jossa meidän kansainvälisesten opiskelijoiden lisäksi muut matkustajat olivat lähes kaikki eläkeläisiä. Ja matkasuunnitelma oli sen mukainen.
Kiertelimme aamukahdeksasta iltakuuteen tukalassa bussissa ympäriämpäri Englannin maaseutua, jotta seniorit saivat kivoja maisemia katseltavaksi. Siis pieniä, kiemuraisia landereittejä, joissa minä matkapahoinvointeineni pidättelin oksennusta. Eikä kuljettajan epätasainen ajotyyli auttanut yhtään. Samaan hengenvetoon todettakoon, että junalla pääsee saman matkan alle 3 tunnissa. Moottoriteitä pitkin myöskin huomattavasti nopeammin. Huh... Pysähdyimme kahdeksi tunniksi pieneen Stamfordin kylään, jossa ei luonnollisesti ollut yhtään mitään. No, illalla sitten saavuimme hotelliimme, joka oli oikein siisti ja mukava. Mutta sijaitsi jossain ties missä keskellä ei mitään Greater Londonin alueella. Ja sielläkin internet oli rikki! Mä olen turhautunut tän maan nettiasioihin niin monta kertaa, että tuntuu, että Suomessa eletään ihan eri aikakaudella. Vodafonen 3G-aluekin on suorastaan surkea eli iPhonellakaan nettiin pääsy on vähän niin ja näin. Suomessa kun pääsee keskellä perämetsääkin nettiin!

Stamfordista
Perjantaina vuorossa olisi ollut reissu Royal Windsoriin, joka varmasti olisi ollut hieno nähdä, mutta koska me Ellin kanssa kihisimme ärsyyntymyksestä huonosti järjestettyä matkaa kohden, päätimme skipata tällaisen hukkaan heitetyn päiväretken. Lähdimme siis omin päimme Lontooseen shoppailemaan yhdessä yhden saksalaistytön kanssa. Tämä reissu alkoikin sitten vähän erilailla kuin suunniteltiin. Menimme bussilla ensin Gatwickin lentokentälle ja sieltä sitten junalla Lontoon Victoria-asemalle, kuten aseman työntekijä meitä neuvoi. Ostimme travelcardit, joilla pääsee siis koko päivän liikkumaan junilla ja metroilla ympäri Lontoota valituilla zoneilla. Otimme halvimmat, koska emme tarvinneet kuin keskustazonet käyttöömme. Innoissamme sitten saavuimme Victorialle, mutta emme pääseet porteista ulos korteillamme. Asematyöntekijä sitten ilmoitti, että teillä on väärät travelcardit ja hänen täytyy pyytää esimies paikalle. Olimme siis ostaneet liput, jotka kävivät ainoastaan FCC-yhtiön juniin, kun taas me olimme tulleet Gatwick Express-junalla (täällähän on siis yksityiset junayhtiöt). Voi luoja tätä järjestelmää! Ei me mitään täysin pönttöjä tässä Enkkulassa liikkumisessa olla, mutta muualla Englannissa on ihan sama, minkä yhtiön junaan menet, ellet ole ostanut ennakkolippua. Ei käynyt siis mielessäkään, että kyseisellä travelcardilla nyt sitten yhtiö oli spesifioitu! Siinä sitten selvittelimme asiaa eikä esimieheltä paljon sympatiaa herunut ja saimme sitten 38£ sakot. Ihan kiva tapa aloittaa shoppailupäivä Lontoossa... Lähetimme kyllä valituskirjeen tästä menettelystä eilen, koska takaisintulomatkalla eräs toinen asematyöntekijä, jolle asiaa vuodatimme, sanoi, että sakko oli kohtuuton ottaen huomioon, ettemme ole paikallisia. Saa nähdä miten käy.

 Noo, päivä sujui oikein mukavasti Oxford Streetin liikkeissä huonosta alusta huolimatta. Shoppailusaldo oli kuitenkin aika pieni. Ihmisiä oli niin valtavasti ja liikkeet olivat niin isoja, ettei väen- ja tavaranpaljoudessa onnistunut muuta kuin väsymään hullusti. :D Ja loppujen lopuksi liikkeet olivat aivan samat kuin kaikkialla muuallakin Englannissa, vain isompina. Toki kalliimpia merkkiliikkeitä löytyi Regent Streetillä, mutta samat Topshopit, River Islandit, Oasikset yms. löytyy Manchesteristakin. Mielenkiintoisina kokemuksina mainittakoon Abercombie&Fitch ja luonnollisesti Victoria's Secret, jotka olivat kuin turistinähtävyyksiä konsanaan. Abercombien hienoutta en ihan ymmärtänyt, vaikka mallipojat toki kivaa katseltavaa olivatkin, mutta Victoria's Secretiltähän nyt oli pakko jotain ostaa, vaikka järkyttävän ylihinnoiteltuja tuotteet mielestäni olivatkin. Hyvän tuoksuisia puteleita odotin eniten, mutta valitettavasti New Bond Streetin liikkeessä ei myyty Fantasies-sarjan tuotteita (joita yleensä turistit mukaansa raahaa), mutta ostin Very Sexy Touch-sarjasta vartalovoiteen ja fragrance mistin (I have no idea, miten ikinä tuun raahaamaan nä kaikki putelit takaisin Suomeen, täällä kun on kertynyt yksi jos toinenkin...).

Oxford Street

Piccadilly Circus

Regent Street

Seuraavakin päivä vietettiin Lontoon ostoskaduilla. Valitettavasti multa jäi nähtävyydet kokonaan nyt näkemättä. Lontoossa kun pitäisi oikeesti viettää huomattavasti enemmän kuin kaksi päivää, jotta oikeesti sais siitä kaupungista kaiken irti. Parin viikon päästä meen uudelleen treffaamaan rakasta neiti I:täni, mut taitaa muissa merkeissä sekin päivä kulua. :D No, täytyy varmaan reissata Lontooseen sit paremmalla ajalla joskus tulevaisuudessa Suomesta käsin. Sen verran kallista sinne meneminen täältä Boltonista kuitenkin on, ettei tän enempää pysty varmaan käymään.

Oxford

Oxford


Sunnuntaina sitten hyppäsimme taas bussiin kotimatkalle, tällä kertaa onneksi mentiin kuitenkin moottoriteitä pitkin. Pariksi tunniksi pysähdyimme Oxfordiin, mutta pettymyksemme emme päässeet yliopistolle, vaan pyörimme kaupungin keskustassa. Kävimme vilkaisemassa linnaa ja ostin ostoskeskusesta mulle ja K:lle Oxford Universityn hupparit. Hieno vanha kaupunki joka tapauksessa.
Kotiin saavuttua olin superväsynyt ja sama meininki on tosiaan jatkunut oikeastaan siitä asti. On niin vaikea saada itseään niskasta kiinni. Varsinkin kun odotan yhä enemmän kotiinpääsyä. Enää puolitoista kuukautta!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Two different pools


K lähti keskiviikkona takaisin Suomeen ja mun oli aika palata arkeen ja Boltoniin. Suruhan siinä puseroon tuli, viikko meni niin nopeasti! Mutta nyt ollaan jo puolessa välissä reissua, eiköhän se omakin kotimatka ehdi yllättää nopeammin kuin arvaakaan. En ole vielä lyönyt lopullista paluupäivää lukkoon, odottelen opettajalta varmistusta tentin ajankohdasta ennen kuin ostan lennot Suomeen.

Viikko oli siis ihan mahtava ja toi mukavaa vaihtelua tän pienen huoneeni seinien tuijotteluun. ;) Vietimme ensimmäiset päivät Manchesterissa kauppoja kierrellen, mitenkäs muutenkaan. Pitäisi varmaan säästää ensi viikon Lontoo-reissua varten, mutta käteen tarttui mm. täydelliset peplum-topit ja ihanat viininpunaiset korkokengät. K:kin löysi yhtä sun toista täältä, Englannin tarjonta miesten pukeutumisen suhteen on niin paljon parempi!
Mansesta sitten siirryimme viikonlopun viettoon pieneen Boltoniimme. Kävimme Chinese Buffetissa syömässä (ollaan jo käytännössä vakkareita, pelottavaa…), kierreltiin ympäri keskustaa ja lauantai-illalla suuntasimme vaihtarikavereidemme kanssa Boltonin yöhön good old J2:seen.

Britannia Hotel
Yliopistomme päärakennus
Sunnuntain aamuhorroksen jälkeen pakkasimme laukut ja lähdimme takaisin Manchesteriin. Illalla menimme syömään vasta avattuun ravintolaan King Streetillä, le Relais de Veniseen, johon olin saanut alennuskupongit Manchester Food and Drink -festivaaleilta. Kyseessä on ranskalaispohjainen ravintolaketju, joka tarjoilee ainoastaan ranskalaisia ja pihviä, joka tarjoillaan heidän kuuluisalla, salaisella reseptillä valmistetulla kastikkeella. Menua ei siis ole ollenkaan, tarjoilija kysyy vain toivotun lihan kypsyysasteen. Miljöö oli hyvin fiini ja tunnelmallinen, mutta itse ruokaan olin hieman pettynyt. Liha itsessään oli mureaa ja maukasta, mutta tästä kuuluisasta kastikkeesta en pitänyt ollenkaan! Se tuoksui ja maistui anjovikselle! Ja anjoviksesta tulee mieleen vain hikinen kouluruokala ja janssoninkiusaus. Huh.

Maanantaiksi olin varannut meille kahdelle ja Ellille junaliput Liverpooliin, jonne hurautti n. 40 minuutissa. Kävelimme Albert Dockin kauniilla satama-alueella, vierailimme The Beatles Story -museossa ja Liverpool One-ostoskeskuksessa. Kaikki olivat aika väsyneitä, joten shoppailu jäi aika lyhyeen. Illalla sitten päädyimme pitkän Chinatown-harhailun jälkeen aasialaiseen fuusioravintolaan Sapporo Teppayanakiin. En ole koskaan ollut tämän tyyppisessä ravintolassa, jossa kokki valmistaa ruuat ruokailijoiden edessä, joten illallinen oli oikea elämys. Kokit pitävät hauskaa showta yllä ja ruokakin oli oikein maukasta.








Tiistaina taas oli Blackpoolin vuoro. Blackpool on pieni rantakaupunki Luoteis-Englannissa, joka on tunnettu pitkästä rantapromenadistaan ja erilaisista huvittelupaikoistaan. Kaupunki oli työväenluokan suosittu lomakohde aina teollistumisen ajoista 60-luvulle asti. Aavistuksen rähjääntyneissä ranta-alueen huvipuistoissa oli jotain aavemaista. Mutta piskuinen kaupunki oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Siinä oli jotain hullunkurista, kaikki oli vähän vinksallaan ja tunnelma henki muistoja entisaikoijen glamourelämästä, jolloin Blackpooliin tultiin pelaamaan uhkapelejä, tanssimaan ja huvittelemaan. Sää oli kylmä ja hurjan tuulinen, johon en ollut ihan varautunut ja jouduinkin ostamaan hätäpäissäni Bhs:stä pipon ja hanskat.











Auringonlaskun jälkeen oli aika palata Manchesteriin viimeiseksi yöksi ja aamulla pitikin jo jättää hyvästit viimeiseksi pariksi kuukaudeksi. :( Olen taas tullut kipeäksi, eikä yskäni oikeastaan ehtinytkään missään vaiheessa hellittää, joten olen lopenkyllästynyt tähän väsyneeseen ja tukkoiseen oloon ja jatkuvaan yskimiseen. Ensi viikolla suuntaamme onneksi kuitenkin Lontooseen kolmeksi päiväksi International Societymme kanssa, joten sitä on kiva odottaa!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Field trip to Manchester

Happy Monday everyone! Mullahan kuluu täällä alkuviikko aina viikonlopun jatkeena, koska luentoja on vain torstaisin ja perjantaisin. Tuttuun tapaan heräilen ysin jälkeen ja päätän aloittaa viikon tehokkaasti. Jossain kohtaa huomaan kellon olevan jo puoli viisi ja päivän suurin suoritus tähän mennessä on ollut ruokakaupassa käynti. Se siitä tehokkuudesta... Jotenkin täällä on hirveän vaikea päästä arkirytmiin. Koulua on niin vähän ja vaikka kursseista hirveästi tykkäänkin, ei jotenkin sitä opiskelumotivaatiota tunnu löytyvän. Suomessa arki pyörii niin selkeästi tuttujen rutiinien, koulun ja töiden ympärillä ja koko ajan on tekemistä. Täällä on niin paljon aikaa, että olen katsonut melkein pari tuotantokautta Pretty Little Liarsia parissa viikossa! Raporttien deadlinet alkaa kuitenkin häämöttää lähitulevaisuudessa ja jotenkin olisi pakotettava itsensä niidenkin pariin.



Lauantain vietimme Manchesterissa koulumme International Societyn järjestämällä retkellä. Vierailimme ensin Old Traffordissa Manchester Unitedin stadionilla. Sisällehän emme päässet, joten otimme muutamat kuvat ulkopuolella ja kävimme seuran Megastoressa. Suunnittelimme kuitenkin parin muun kanssa tulevamme uudestaan katsomaan Unitedin futisottelua. Lippujen hinnat liikkuu taivaissa eikä viikonloppuisin pelejä pääse katsomaan kuin memberit. Itse en seuraa futista ollenkaan, mutta onhan se kokemus, kun kerran Englannissa ollaan.
Tämän jälkeen suuntasimme ostoskeskus Trafford Centreen. Keskus on valtava ja shoppailulle ja syömiselle oli varattu vain puolitoista tuntia aikaa. Tämähän ei luonnollisesti riittänyt mihinkään ja jätimme shoppailut myöhemmäksi. Traffordiin pitäisi varata enemmin koko päivä! Sitten pyörähdimme Chinatownissa, joka oli parin korttelin kokoinen (varsinainen nähtävyys...) ja vietimme tuskaisen tylsän tunnin MOSI:ssa eli Museum of Science and Industry:ssa. Seuraavaksi vuorossa oli katedraalin liepeillä järjestettävät Manchester Food and Drink -festivaalit, josta löytyi ruokaa ja juomaa ympäri maailmaa. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä keskustassa, jossa ehdimme nopeasti vain kiertämään Topshopin.



Suunnitelmana oli lähteä juhlimaan Manchesterin yöelämään, mutta päädyimmekin tyytymään vanhaan kunnon Boltonin J2:seen. Mansesta kun ei kulje yöllä busseja tai junia takaisin Boltoniin, niin oli pitkän päivän jälkeen mukavampi jäädä kotikulmille. Ja hauskaa oli siltikin taas kerran!


Torstaina saan K:n tänne kokonaiseksi viikoksi! Vietetään pari yötä Boltonissa, muuten ollaan Mansessa. Päiväreissut Liverpooliin ja Blackpooliin on varattu sitten ensi viikkoon. Can't wait! :)

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Look good Naked

Eihän siinä kauaa sitten kestänytkään, kunnes naputtelin sen Urban Decayn Naked-paletin ostoskoriin. Olen tunnetusti hieman malttamaton ostosteni kanssa, joten en jaksanut odottaa Manchesterin reissua ja tilasin paletin suoraan tänne asuntolaan Lookfantasticilla. Ja voipi olla, että tilaaminen oli myös halvempi vaihtoehto. Muutamassa päivässä kävin innosta pomppien hakemassa pakettini Warden's Lodgesta!



Pallottelin pitkään tämän alkuperäisen ja Naked 2-paletin välillä. Molemmathan koostuvat luonnollisesta värimaailmasta, mutta ykkösen sävyt ovat enemmän lämpimiä, kun taas kakkosen sävyt taittavat ennemmin kylmään. Itse tykkään kylmistä, tuhkaisista sävyistä, mutta päädyin kuitenkin loppujen lopuksi ykköseen. Alkuperäinen on aina alkuperäinen. Eikä tarvinnut kyllä katua! Tykkään kaikista sävyistä ihan mielettömästi ja tästä paletista riittää iloa pitkäksi aikaa. Sävyista saa taiottua niin kevyen päivälookin kuin tummemman iltameikinkin. Suurin osa on shimmereitä, mutta myös muutama ihana mattasävy löytyy. Lemppareita ensituntumalta ovat Virgin, Sidecar, Buck ja Darkhorse.


Kaksi meikkipostausta peräkkäin, huh. Kerron Bolton-kuulumisia taas seuraavassa! Kaikki hyvin, joka päivä sataa, oon ollut viikon kipeänä yskien keuhkoni pihalle ja niin edelleen.