torstai 27. joulukuuta 2012

Christmas bun

Joulu sujui rattoisasti syöden, chillaillen ja sukuloiden. Nythän voidaan sitten alkaakin valmistautua jo uuteen vuoteen! Aaton vietin isäni luona seuraava kombo torsoni yllä. Peplumia ja kaulakäätyä, kuinkas muutenkaan! Burgundy huulet ja princess bun kirsikkana kaukun päällä.

Toppi River Island | koru H&M

maanantai 24. joulukuuta 2012

Fred the furry friend

Täällä ollaan joulun vietossa isän luona. Joulupuurot syöty, rauhat katsottu ja nyt relaillaan ennen illan feastia! Kinkkua odotellessa heitän tänne parin päivän takaisen asuyritelmän. Lontoosta bongattu karvakasa on ollut paras ystäväni tässä syksyn mittaan. Ihanaa joulua kaikille!



Huivi The Sting Paita H&M Housut Dr Denim Kengät Zara

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Back in F-land

Voi tätä lunta ja jäätä! Englannissa oli lähtiessäni +6 astetta, siis oikein passeli talvisää mulle. Onhan valkoinen joulu kaunis ja idyllinen, mutta itse viihdyn huomattavasti paremmin noissa plussakeleissä, vaikka vähän satelisikin. Vilukissa kun olen, joudun vuorautumaan niin sisällä kuin ulkonakin noin kuuteen eri kerrokseen ja yritäpä siinä sitten möngertää tyylikkäästi toppatakissa turuilla ja toreilla. Rakastan palavasti jo vuosia uskollisesti palvellutta Fjällrävenin Kodiak Women's Parkaani, mutta eihän se kieltämättä esteettisesti kaikkein kivoin vaihtoehto ole. Pari päivää sitten uskaltauduin kävelemään muutaman sadan metrin matkan Foijaan villakangastakissani ja totesin, ettei kyllä kannata moiseen uhkarohkeuteen erehtyä enää ennen huhtikuuta!

Todiste tästä uhkarohkeasta yrityksestä!
Mutta onneksi ruoka oli hyvää! Foijan poroa kahdella kastikkeella, suosittelen.
Asia, jonka varmaan tutuntututkin musta tietää on, että pelkään myös naurettavan paljon liukastumista. Paitsi että ryömin valtavassa toppatakissani, lisään hullunkurisuuttani töpöstelemällä millimetri kerrallaan silmät tiukasti maassa pahimpia jäitä vältellen. Teen kaikki varotoimet, jotten päätyisi pyörimään alas Puolalanmäkeä pyöreän pehmoisena plussapallona.

Kolmas ikävä tekijä Suomen loputtoman pimeässä ja kurjassa talvessa on katolta tippuvat lumet. Jollen ole ehtinyt jo pyörimään pitkin jäisiä katuja, niin auta armias, ettenkö vielä jonain päivänä jää sellaisen tippuvan loskakasan alle. Liian monta hasardia jännityksen aihetta kotikolosta poistuessa! Parempi siis jäädä sohvalle.

Todellisuus tästä talvisesta taivaltamisesta.

The best of England

Se oli nyt sitten siinä! Farewell England and all the good times we had. Lensin maanantaina takaisin Suomeen sekavin fiiliksin. Oli ihanaa palata kotiin ja nähdä kaikki rakkaat, mutta tokihan meidän ihanakamalaa Boltoniakin ja kaikkia vaihtarikavereita jäi ikävä. Hauskaa sinänsä miten sen kaiken alkuvaikeuden jälkeen meillä olikin ihan huippuhauskaa viimeisen kuukauden!

Koostin viimeisissä lähtöhaikeuksissani tiiviin paketin Enkkulavierailuni parhaimmistosta:

1) Ihmiset

No mikäs muukaan? Ihmisiin tutustuminen oli yllättävän vaikeaa Boltonissa. Ensinnäkin kunnon vaihtaritoimintaa ei ollut Boltonin yliopistossa ollenkaan, joten suurimpaan osaan muista vaihtareista törmättiin alussa sattuman kautta. Myöhemmin tietenkin porukka alkoi kasaantua kokoon helpommin ja International Societyn hassunhauskoilla retkillä näki muita kansainvälisiä opiskelijoita. Pakko sanoa, että onneksi mulla oli ihana Elli mukana matkassa, kaksistaan oli paljon helpompi selvitä niistä alkumasiksista! :D Oli kivaa, että oli hyvä kaveri heti käytävän toisella puolella, jonka ovelle tulla koputtamaan heti kun tuli asiaa. Paikallisista etenkin oli vaikea löytää kummoisempia kavereita, mutta tätähän vaihtarit usein sanoo, että helposti sitä tulee hengattua lähinnä siinä vaihtariporukassa, mikä mielestäni on ihan luonnollista. Mutta loppujen lopuksi me tavattiin ihan mahtavia tyyppejä eri puolilta maailmaa ja eihän tällaista tilaisuutta tule koskaan muuten. Kotona pyörii kuitenkin aika samojen tyyppien kanssa, mikä ihanaa toki sekin, mutta välillä on hyvä vähän haastaa itseään tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja ainahan ne parhaimmat muistot liittyy juuri niihin ihmisiin.



2) Lifestyle

Tylsäksihän se välillä kävi, mutta voi että, kun on oli rentoa eläminen Boltonissa. 2 kurssia, ei töitä, ei normaaleja arjen rutiineja. Juhlimista, shoppailua, matkailua, chillailua, mikäs sen parempaa. Katoin tässä syksyn aikana enemmän sarjoja netistä kuin varmaan koskaan elämäni aikana, vietin ikimuistoisia kitchen partyja ja tanssin hulluna luottomestassamme J2:ssa! Arkeen paluu täällä Suomessa voi olla vähän haastavaa alkuun, mutta onneksi on joululoma.



3) Matkailu avartaa ja muita kliseitä

Dublin, Brighton, Cambridge ja monta muuta jäi näkemättä, mutta olen äärettömän iloinen, että päästiin näkemään meidän pienen Bolton-Manchester akselin lisäksi myös Lontoo, Liverpool, Blackpool, Birmingham ja Edinburgh. Mahtavia reissuja kaikki!



4) Putelit, purnukat ja pensselit + peplum

Itseäni tunnetusti kiehtoo kaikki kimaltava, ihana, tuoksuva, hoitava jne. Enkkulassa odotti Revlon, Benefit, Urban Decay, Barry M, RealTechniques, Sleek ja kaikki muut ihanat tuotemerkit, mitä täältä jumalan selän takaa ei saa. Monta uutta lempparia löytyi ja liian monta jäi testaamatta, mutta Bootsille lahjoitin järkyttävän ison summan rahaa tämän syksyn aikana. Melkein yhtä paljon rahaa lähti River Islandille, Topshopille, Miss Selfridgesille, Oasikselle, mitä näitä nyt on. Nyt kaapissa roikkuu tuhottoman monta erilaista peplumia ja muuta rättiä. Onneksi oon turvallisesti takaisin Turun shoppailuparatiisissa, joka rajoittaa hamstraamismahdollisuuksiani.



5) Starbucks, Costa, Sainsbury's ja Primark

Brändihullu mikä brändihullu. Kyllähän sitä lattea Naantalin Aurinkoisestakin saa, mutta onhan se nyt hei paljon kivempaa juoda se Tähtidollarin pahvimuki kädessä jolkottaen. Starbucksin toffee nut latte muodostui holiday lemppariksi, mutta brittien omassa Costassa itseasiassa tuli käytyä useammin, joten se tulee hyvänä kakkosena. Ja pakkohan meidän "lähikauppa" eli Sainsbury's on mainittava, siellä nyt tuli ravattua melkein joka päivä. Vaikka ruisleipää, irtokarkkeja ja muita suomiherkkija oli ikävä koko ajan, niin onhan se valikoima ihan eri luokkaa näissä brittien isoissa ketjuissa. Ja pirun kätevää, kun alkoholit ja lääkkeet saa saman katon alta! (Kuulostipä väärältä mainita noi samassa lauseessa....) Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, maailman mahtavin Primark eli kledjujen ja assessoorien Ikea! Jäätävä hiki ja stressihän siellä aina tuli siinä ihmismäärässä ja tavaran paljoudessa, mut kyllä lähti halvalla kaikkea kivaa. Primarkin toivoisin Suomeen melkein ennemmin kuin ylihinnoitellun Topshopin. :D



All in all, syksy oli aivan mahtava kokemus kokonaisuudessaan ja olen erittäin tyytyväinen, että lähdin matkaan. Bolton oli kieltämättä aika haastava kaupunki ja kuten sanottu, alku oli aika vaikea. Silti uskon, että välillä on hyvä kokea täysin uusi ympäristö ja todeta, että kaikkeen sitä kuitenkin sopeutuu. Ja lopulta jäi vaihdosta oikein positiiviset fiilikset. Opiskelun kannalta en välttämättä koe oppineeni ihan hirveästi, mutta eipä se koulu sinänsä aina se päällimäinen juttu olekaan ulkomailla ollessa. Kansainvälinen kokemus on paitsi elämänkokemuksen puolesta, myös businessuran kannalta merkittävä kilpailutekijä.

Osa kuvista We heart it.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Forever young

Viimeinen viikko käyntiin! Hullua. Tänään kilahti mittariin 23 täyttä vuotta ja quarterlife crisis on taas vuotta lähempänä. Käytiin Ellin kanssa vain syömässä pizzat Manchesterissa ja saksalaiset kävivät tervehtimässä, koska synttäreitä juhlittiin varsinaisesti lauantaina. Ihana Elli toi päivällä sushia ja cupcakeseja ja ihan parhaita lahjoja. Illalla oli bileet asuntolan yhteistiloissa neljän muun sankarin kanssa. Juhlat oli aivan mahtavat, tunnelma katossa ja porukkaa juuri mukavasti.



Yksi Ellin lahjoista, joka nousi heti suosikiksi. Lushin Turkish Delight shower smoothie, joka tuoksuu huumaavasti ruusuilta. Ihana!
Kävin Debenhamsilta ostamassa täysikokoisen Urban Decayn Primer Potionin, johon ihastuin Naked-paletin mukana tulleen testerin jälkeen. Päädyin myyjän suosituksesta originalin sijaan tähän Sin-sävyyn, joka pohjustaa luomet yhtä tehokkaasti kuin alkuperäinen, mutta tuo ihanan samppanjaisen shimmersävyn luomille.

Edellisenä viikonloppuna taas vierailimme Edinburghissa Ellin ja Fannyn kanssa. Mahtava tyttöjen viikonloppu niin kauniissa maisemissa! Rakastuin Edinburghiin enemmän kuin mihinkään Englannissa vierailemaamme kaupunkiin. Emme olleet suunnitelleet mitään erityistä ohjelmaa, kävelimme ympäriinsä lähinnä fiiliksen mukaan ja Skotlannissa opiskeleva Fanny osasi onneksi toimia aika hyvänä oppaana. Vierailimme vilkkailla joulumarkkinoilla, ihastelimme jouluvalaistuksia, kävimme Edinburghin linnan edessä nappaamassa pakolliset turistikuvat, kävelimme Calton Hillillä, söimme herkullisinta pizzaa ja joimme roséeta Vittoriassa sekä tanssimme täpötäydessä Opal Loungessa.








Viimeisetkin esseet on nyt palautettu ja perjantaina odottaa vielä yksi tentti. Kotiin on jo ihana palata, mutta kyllähän näitä ihmisiä täällä tulee pikkuisen ikävä. Tuntuu, että vasta nyt olimme ehtineet kotiutua tänne ja meille on muodostunut täällä kyllä ihana vaihtariporukka! Vielä ehtii nostaa viimeiset maljat ja vaihtaa viimeiset halit, tehdä viimeiset reissut Manchesteriin joululahjoja metsästäen, viimeiset Boots-hamstarukset ja viimeiset Starbucks lattet hakea.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Fish&chips and the chocolate shoe

Enää 3 viikkoa jäljellä vaihtoa! Aika menee hullun nopeasti. Vaikka on varmaan alkuun outoa palata Suomen arkeen, odotan jo kotiinpaluuta innolla. Kämpän saan takaisin vasta helmikuussa, mutta työt ja koulu alkaakin jo heti uudenvuoden jälkeen. Kurssejahan mulla ei varsinaisesti olisi hirveästi enää suoritettavana tutkinnon kannalta, mutta ennen kuin löydän harjoittelupaikan, täytyy yrittää jaksaa painaa vapaavalintaisia opintoja, jottei Kelan tädit hermostu. Vastahan mä ensimmäisenä päivänä seisoin koulun aulassa silmät pyöreenä ja nyt jo pitäis miettiä valmistumista!

Pari viime viikkoa on ollut oikein hauskaa. Ellin kaverin viimeisenä päivänä käytiin Manchesterin Palace Theatressa katsomassa American Idiot -musikaali, joka oli ihan mahtava! Seuraavana sunnuntaina illastimme golf klubilla paikallisen Rotaryn jäsenten kanssa, jotka tukevat International Societyn toimintaa. Ruoka oli hyvää ja oli mielenkiintoista keskustella näiden englantilaisten eläkeläisten kanssa.

Viime lauantaina lähdimme Societymme järjestämälle retkelle Birminghamiin. Valitettavasti emme nähneet tätä Englannin toiseksi suurinta kaupunkia joulumarkkinoita enemmän, koska suurin osa päivästä kului Cadbury Worldissa, jossa esiteltiin kyseistä suklaabrändiä ja tungettiin käteen suklaapatukoita joka toisessa nurkassa. Ja itsehän en edes hirveästi välitä suklaasta. Reissun suurinta antia taisikin olla saksalaisten joulumarkkinoiden (tuntuu, että kaikki mahdolliset markkinat Englannissa liittyy aina enemmän tai vähemmän Saksaan...) Gluhwine, joka lämmitti jäätymiskuolemamme partaalla. Cadburyssa taisimme innostua eniten lasten Cadabra-junasta. Mutta onneksi illalla pääsimme nostalgisoimaan perinteisiin teinien kotibileisiin, eli jäätäviin flat partyihin vastakkaiseen blockiin, jonne heput oli hankkineet dj:t ja valot ja kaikki. Ja koska Orlando Villagessa ollaan, pääsi ne palokunnan pojatkin vierailemaan bileissä, tottakai! Ei iltaa Orlandossa ilman palohälytystä.

Perjantaina onkin sitten vuorossa Edinburgh, jonne lähdemme viikonloppureissulle katsomaan Skotlantia ja siellä vaihdossa olevaa ystäväämme. Hieno viikonloppu siis edessä!


Käytiin vihdoin syömässä fish&chipsejä. Mushy peas maistui ihan suomalaiselle hernekeitolle, mut kala oli mitäänsanomattoman makuista. Not worth the hype.






Cadabra-juna. Jee!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Just pretending that we're cool

Olen ottanut seuraavan askeleen brittiläiseen korkeakulttuuriin perehtymisessäni. Olen viettänyt koko aamupäivän jammaillen One Directionin poikien uuden platan tahtiin. Take me home -nimikin on aika osuva! Onhan ne aika söpöjä. Vai meneeks tä jo cougar-osastoon?


Päivät pyörähtelee ohi nopiaan. Perjantaina tuskailin taas kerran opettajani kivikautisuuden kanssa. Tykkään opettajasta hirveästi, hän ottaa meidät vaihtarit hienosti huomioon ja puhuu todella selkeää englantia. Mutta hän on vanhan koulukunnan bisnesihminen, minä taas uuden koulukunnan mainosihminen (tai näinhän asian itse tietenkin näen :D) ja välillä opettajan puheet pistää ihan pulssin kohoamaan. Siinä missä minua ärsyttää suuresti opettajan kaupallisuuden kammoksuminen ja nettimaailman ymmärtämättömyys, hän ei yhtään pääse samalle aaltopituudelle minun näkemyksien kanssa. Perjantain luento digitaalisesta markkinoinnista oli suorastaan tuskaista seurattavaa. En sitten tiedä onko tämän maan markkinointiosaaminen ylipäätänsäkin pari vuosikymmentä pohjoismaita jäljessä, koska eipä paikallisilta opiskelijoiltakaan tuntunut kauhean innovatiivista näkökulmaa löytyvän näihin asioihin. Taas yksi näitä silmänpyörityshetkiä Englannissa.

Luennon jälkeen lähdin Manchesteriin kiertelemään ja illalla mentiin Ellin ja Ellin täällä vierailevan kaverin kanssa valtavaan T.G.I Fridaysiin syömään. Pakko sanoa, että Tukholman vastaavassa raflassa ruoka oli parempaa, mut kyllähän se show tuolla aika hyvin pyöri. Tarjoilijan ääni oli käheänä, koska oli kuulemma päivän aikana laulanut synttärilaulun jo yli 50 kertaa. Lauantaina vihdoin pääsimme kurkkaamaan Manchesterin yöelämään tyttöporukassa. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, muut tytöt ei oikein tykännyt meidän sokkona tehdystä paikkavalinnasta. En mäkään ehkä ihan sulautunut maastoon korkkareineni ja paljettihamoseineni Dynamo/Klubi -henkisessä The Venue-nimisessä mestassa, mut meidän mielestä meininki oli ihan jees. Ehkä parempi tuuri seuraavalla kerralla.

Yksi Mansen löydöistä. Koru New Lookista.
Maanantaina taas suuntasin aamujunalla päiväreissulle Lontooseen tapaamaan rakasta ystäväistäni. Pieni paniikkihiki ihan ehti tulla, kun en meinannut mahtua Bolton-Manse junaan ja seuraavalla en olisi ehtinyt enää Lontoon junaan. Se oli kuin Lontoon metron rush hour. Ihan törkeesti sit vaan kyynerpäätaktiikalla tungin onneksi suht pienen olemukseni siihen sillisalaattiin. Muuten päivä Lontoossa oli aivan mahtava, selvisin yksin hienosti metroseikkailuistakin. Tällä kertaa olin aika pirun tarkka mikä travelcard sitä tuli ostettua!

Kierreltiin kaupoissa Oxford Streetillä ja onnistuin pitämään itseni viime viikon shoppailujen jälkeen hyvin kurissa. Ostin ainoastaan Primarkista 18 punnalla korkonilkkurit. Käytiin The Chesterfield Mayfair -hotellissa perinteisellä afternoon tealla, joka on saanut The Tea Guildin Award of excellence -palkinnon. Mahtava kokemus! Menusta valittiin ensin haluttu tee ja voileipä-/leivonnaisvalikoima. Palvelu oli erinomaista, taksistakin ulos tullessa vastassa oli silinterihattuinen portieeri sateenvarjon kanssa. Teen jälkeen käppäilimme Green Parkin läpi katsomaan Buckingham Palacea iltavalaistuksessaan. Ja sitten olikin jo aika palata takasin Boltoniin.


Buckingham Palace 
The Victoria Memorial
Oxford Streetiä jouluvalaistuksineen
Ja loppuun muutamat iPhonella napatut kuvat viikon varrelta!

1) Lauantain asu 2) Armcandy 3) Chocolate lover's afternoon tea
4) Marmiten mainos Oxford Streetin jouluvalojen paraatipaikalla. Vaikka markkinoija olenkin, niin ehkä vähän tökeröä mun mielestä. 5) Kuuma kaakao Manchester Piccadillyn asemalla 6) Eilinen leffa-asu, kun käytiin tsekkaamassa Skyfall. Ja oli muuten pirun hyvä!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Regret for wasted time is more wasted time.

Meidän elämä täällä Boltonissa on aikamoisen leppoisaa. Kouluahan on tosiaan vain torstai- ja perjantaiaamuisin, joten vapaa-aikaa on rutkasti. Toki niitä kurssikirjoja voisi selailla, mutta jotenkin sen ajan viettää mielummin rentoillen. Ja sitten yhtäkkiä löytää itsensä naputtelemasta 15-sivuista esseetä klo 2 sunnuntai-yöllä, kun deadline on maanantaina. Eikä yhtään aikaisemminkaan jaksanut. Aiheeseen liittyen maailman mahtavin blogi, käykää nauramassa.

No, minäpä ikuistin keskiviikkoisen päiväni Boltonin harmaassa arjessa. Tämähän oli suorastaan tapahtumarikas päivä. Eilen vietin koko päivän tehden empiiristä tutkimusta brittiläisestä korkeakulttuurista eli tuijottamalla Made in Chelseata. No joke.
Aloitetaan. Herätyskello soi 8.00, koska yritän ylläpitää järkevää vuorokausirytmiä. Torkutan 10.15 asti. Syön aamupalaa, facebookkaan, luen uusimmat blogipäivitykset ja harrastan muuta datailua. Tähän saa helposti kulumaan tuntikausia. Sitten maalataan naama ja suihkutellaan kuivashampoota. Keskiiviikkoiseen tapaan pesen lopuksi pensselini vauvashampoolla.



Klo 14.00 saan itseni vihdoin liikkeelle ja suuntaan Boltonin keskustaan. Käyn Vodafonella top uppaamassani liityymäni. Kyselen epäilevästi myyjältä miten voi olla mahdollista, että joudun top uppaamaan 10 punnalla viikon välein, vaikken käytännössä soita tai tekstaile ollenkaan. Myyjä selittää, nyökkäilen vienosti, mutta lähden yhtä ymmärtämättömänä kuin saavuinkin. Ehkäpä sitten instagrameilen vaan liikaa.

Ensimmäiseksi suuntaan Miss Selfridgeen, josta mukaan lähtee kultainen rusettirannekoru sekä yksinkertaisen tyylikäs jakku nahkaisilla yksityiskohdilla. Super cute, sanoo sovituskopin rouvakin! Täällä on kaikissa kaupoissa yleensä useampi avustaja sovituskopeilla, jotka kantavat vaatteet sinulle valmiiksi koppiin ja heiltä voi pyytää tarvittaessa lisäkokoja jne. Myyjät tervehtivät aina ja kysyvät "How are you?" Asiakkaat ovat aina love, darling, sugar tai jotain muuta vastaavaa. Needless to say, palvelutaso on hieman eri kuin Suomessa. Alkaa se please jo tulla turkulaiseltakin aika luontevasti.
Sitten vaellan Primarkiin, josta ostan toisen rannekorun. Sitten siirryn Market Place-ostoskeskukseen, Boltonin Hansaan. Kotoisasti ensimmäisenä vuorossa on tietenkin henkkamaukka, josta löydän paljettihamoisen ja taas yhden rannekorun. There's no such thing as too much armcandy! Sitten kipitän River Islandille, josta spottaan heti nappiostoksen. Olen etsiskellyt jo vähän aikaa pienempää arkilaukkua, jossa olisi pidempi hihna. Siinä se sitten nököttää, ihanassa tan-sävyssä ja tuo etäisesti mieleeni Pradan, vaikka hintaa on vain 35 puntaa. Ja kortti käy. Shoppailukierroksen lopuksi istutan itseni Starbucksiin ja saan käteeni vihdoin sen kuuluisan punaisen kupin, joka virallisesti aloittaa holiday seasonin.







Time to go home! Koukkaan Sainsbury'sin kautta kotiin ja tasapainottelen ostoskassieni kanssa. Kokkaan illalliseksi vuohenjuustoa, avokadoa ja paahdettuja pinjansiemeniä. Koska olen laiska kokki ja vaivalloisen nirso ruuan suhteen, olen syönyt tätä komboa nyt viikon putkeen. Saa nähdä, milloin kyllästyn. Loppuillaksi asetun taas rakkaan omenaläppärini eteen, youtuubbailen, skypettelen ja suoritan päivän Lumosity-tehtävät. Kaikille brain fitnessistä kiinnostuneille, käykää kokeilemassa. Ekat 3 päivää saa kokeilla ilmaiseksi!



Ja loppuun GraceFace! Byeeeee!